Jaakko Tapaninen: Tulisielun pelikirja – Ari Tolppanen ja aikaansaamisen taide (Teos 2023) on ilmestynyt

Jaakko Tapaninen

Aug 15, 2023

Olen parin vuoden ajan kirjoittanut kirjaa Suomen tunnetuimman pääomasijoittajan Ari Tolppasen toimintatavoista. Teos Tulisielun pelikirja – Ari Tolppanen ja aikaansaamisen taide on nyt ilmestynyt. Se ei ole elämäkerta, vaan sukellus Tolppasen työskentelymetodeihin, jotka hän hioi kirkkaiksi CapManin toimitusjohtajana ja joita hän on käyttänyt family officensa Aristo-Investin kautta muun muassa monissa elokuvaan ja Helsingin arvokiinteistöihin liittyvissä hankkeissa.

Tolppasen työkaluja on mahdollista soveltaa miltei mille tahansa elämänalueelle, kun on tarkoitus saada aikaan paljon ja nopeasti. Kirjassa metodit kiinnitetään esimerkkitapauksiin Tolppasen värikkään uran varrelta. Joukossa on niin satumaisia voittoja kuin kirveleviä tappioitakin. Läpi kirjan seuraamme kolmen tuoreen suurprojektin kehitystä visiosta toimeenpanon kautta lopputulokseen asti.

Great Pointin uutiskirjeen tilaajana saat nyt ennakkoon luettavaksesi kirjan ensimmäisen luvun. Jos kiinnostut teoksesta, sinulla on mahdollisuus tilata sitä Kustannusosakeyhtiö Teoksen verkkokaupasta 20% normaalihintaa edullisemmin. Mene verkkokauppaan tästä ja kirjoita kassalla laatikkoon alennuskoodi: TULItarjous20%.

Loistavia lukuhetkiä!

Jaakko

1. Sauhuaako sun korvat?

Aloita lopputuloksesta

Näköala on Helsingin paras. Huhtikuun 21. päivä 2021 on kirkas ja kevään valo terävää. Stora Enson pääkonttorin lounaaseen avautuvalta terassilta näkee koko Eteläsataman. Tähtitorninmäen ja Valkosaaren välistä, Suomenlinnan länsipuolelta kulkeva väylä avomerelle houkuttelee ajattelemaan, että jossakin tuolla kaukana on Tallinna ja oikein hyvällä säällä sen saattaisi jopa nähdä. Kun joku saapuu meritse Helsinkiin, joko tuota väylää tai Suomenlinnan itäpuolitse kulkevaa reittiä, täältä kuudennesta kerroksesta hänet pitäisi ottaa vastaan, vilkuttaa ja toivottaa tervetulleeksi Suomen pääkaupunkiin. Siksi viereiset punatiiliset makasiinit rakennettiin aikoinaan niin tyylikkäiksi ja koristeellisiksi. Helsinki teki saapujaan vaikutuksen jo ennen kuin tämä oli edes astunut maankamaralle.

Metsäyhtiö Enso-Gutzeitin pääkonttoriksi 1962 valmistuneen talon julkisivu on koristeellisen vastakohta. Se on kurinalainen ruudukko ikkunoita, joita erottaa valkoinen marmorikieleke. Talosta ollaan aika lailla kolmea mieltä: joidenkin mielestä talo on tyylikäs, parasta Alvar Aaltoa, toisten mielestä talo on kyllä hieno, mutta täysin väärässä paikassa, ja kolmansien mielestä talo on yksinkertaisesti kamala. Mutta talon kuudennesta kerroksesta avautuva näköala on henkeäsalpaava. Tämä talo on suunniteltu ja rakennettu niille, jotka ovat sen sisällä.

Ari Tolppanen siirtyy merenpuoleiselta terassilta toiselle, luoteeseen katsovalle terassille. Terasseja yhdistävä kulma on kuin laivan kokka, joka on valmis kyntämään pitkin edessä kulkevaa Esplanadia ja sen jälkeen Bulevardia halki koko eteläisen Helsingin aina Hietalahden ran- taan asti. Molemmat kadut ovat 200-vuotiaita valtasuonia Helsingin historiassa. Esplanadi erotti aikoinaan pohjoisen hallinnollisen keskustan ja etelän asuinalueet toisistaan. Bulevardi puolestaan oli tie kohti kaupungin rakentamatonta äärilaitaa, jota hallitsi pitkään Sinebrychoffin panimo ja sen viereinen satama.

Kun katse siirtyy Esplanadilta kohti pohjoista, Carl Ludvig Engeliä ei pääse pakoon millään. Lähin naapuri Presidentinlinna, vain kivenheiton päässä sijaitseva kaupungintalo sekä niiden takana aukeava Suomen hallinnollinen keskus, jota hallitsevat tuomiokirkko, yliopiston päärakennus ja valtioneuvoston linna ovat kaikki preussilaisen arkkitehdin kynästä, samoin Kansalliskirjasto suurtorin nurkassa. Niiden takana näkyvät vielä Suomen Pankki, Säätytalo, Ritarihuone ja joukko ministeriöitä ja keskusvirastoja. Horisontissa häämöttävät Hakaniemi, Merihaka sekä Keski-Pasila. Sekä tietenkin Kokkilan tornit. Virallisemmalta nimeltään ne ovat Kalasataman tornit, mutta Tolppaselle ne ovat Kokkilan tornit SRV-rakennusyhtiön pääomistajan ja ystävän Ilpo Kokkilan mukaan.

Tältä neljänsadan neliömetrin terassilta, valkoisten Carraran marmorilla päällystettyjen kaiteiden yli näkee koko Ruotsin vallan jälkeisen virallisen Suomen kehityksen. Stora Enson talo, erityisesti sen ylin kerros, on kuin Suomen kallein aitio, josta voi tarkkailla, joko lasin takaa tai terassilta, kuinka Suomi elää ja kehittyy. Ei Stora Enson talo mikään talo ole eikä konttori. Kun on sen sisällä, ymmärtää, että se on palatsi, aitiopaikalla tärkeiden rakennusten rivissä, veden äärellä, kuten esikuvansa Venetsiassa. Tällaisia Suomessa on vain yksi.

Tolppanen on talossa puoliksi sattumalta. Ollessaan pääomasijoitusyhtiö CapManin toimitusjohtaja ja myöhemmin hallituksen puheenjohtaja hän kestitsi aina silloin tällöin vieraitaan Villa Katayassa Lauttasaaressa. Villa Kataya oli suomalaisella minimalistisella luksuksella sisustettu 70-luvulla rakennettu suuri omakotitalo, jota vuokrattiin yrityksille ja yksityistilaisuuksiin. Paikalla oli omat kokit, suuri sauna tummine lauteineen ja terassi poreammeineen, paljon kiveä, Artekia, Marimekkoa. Päävärit olivat musta ja valkoinen. Lajissaan Villa Kataya oli parasta mitä Suomesta löytyi, pankkiirien, pääomasijoittajien, pääjohtajien ja juristien suosima paikka neuvotella ja irrotella.

Vuonna 2020 Villa Kataya lopetti toimintansa, talo päätettiin laittaa myyntiin ja pieni ryhmä, johon Tolppasta pyydettiin mukaan, alkoi etsiä korvaavaa tilaa. Kaikki mitä Katayasta oli jäljellä, oli asiakasrekisteri, mutta se oli silti jotakin: lista niistä yrityksistä ja yksityishenkilöistä, joilla oli varaa ja halua sijoittaa viisi tuhatta euroa yhteen iltaan, kunhan yksityisyys, puitteet ja palvelu olivat kunnossa.

Alun perin häntä pyysivät ryhmään mukaan suunnittelutoimisto Fyran perustajaosakkaat Hanna Neuvo ja Eva Eriksson. Loskan, lähiöiden ja kauppakeskusten maassa Fyra on kuin oma hillitty rinnakkaistodellisuutensa. Toimistossa työskentelee parisenkymmentä toinen toistaan elegantimpaa ja taitavampaa naista sekä muutama mies, jotka kutsutaan paikalle, kun tarvitaan hyvää makua. Kun Kämpin baari pitää uudistaa, kun Michelin-kokki suunnittelee uutta ravintolaa tai kun L’Oréal tai United Bankers tarvitsee toiminnalleen näyttävät puitteet, soitetaan Fyraan. Toimiston naiset ovat mestareita tanssimaan veitsenterällä, jonka toisella puolella on pohjoismainen demokraattinen minimalismi ja toisella puolella rahantuoksuinen tumma nahka ja jalopuu.

Fyran suunnittelijoiden lisäksi uusien tilojen etsimiseen osallistuvat Pohjoismaiden suurimman tapahtumajärjestäjän Tapauksen toimitusjohtaja Timo Aalto ja Tolppanen, joka tuntee niin tavoitellun asiakaskunnan kuin monien hankkeittensa kautta myös paremman luokan hotelli- ja ravintolabisneksenkin. Tänään miehet ovat yhdessä Neuvon ja Erikssonin kanssa kiertäneet läpi koko talon, joka on pakahduttava muisto ajalta, jolloin arkkitehdin ylin kutsumus oli suunnitella kokonaistaideteos. Ei riittänyt, että hän antoi rakennukselle muodon ja ilmeen, päätti tärkeimmät materiaalit sekä järjesti sen sisätilat, kulkutiet ja aukotukset käyttötarkoituksen mukaisesti. Hän suunnitteli jokaisen yksityiskohdan: ovenkahvat, pyyhekoukut, valaisimet, matot, joissakin tapauksissa jopa astiastot ja liinavaatteet. Kaikki rakennuksessa oli arkkitehdin näkökulmasta täydellistä.

Kokonaistaideteoksen idea on käsinkosketeltava jokaisella askeleella, jonka ryhmä ottaa talossa. Jos Villa Kataya kumarsi kaukaa Aallon määritelmälle modernista suomalaisesta estetiikasta, niin Stora Enson talo on sen syvä ydin. Kaikki materiaalit ovat tuttua Aaltoa: messinkiä, mustaa ja valkoista nahkaa, marmoria, Artekista tuttuja huonekaluja, valaisimia, taidokasta puusepäntyötä mahonkilistoineen, koivurimoineen. Joka ikinen yksityiskohta on tarkkaan harkittu ja viimeistelty kuin sveitsiläisen kellon sisus.

Saksalaisen kiinteistösijoitusrahaston Deka Immobilien WestInvest InterSelectin omistamia tiloja Helsingissä vuokraavan Newsecin edustaja on kierrättänyt ryhmää talossa läpi aulatilojen, läpi konttorikerrosten, läpi kokoushuoneiden. Ne ovat tehneet vaikutuksen, mutta ryhmä on talossa nähdäkseen ylimmät kerrokset.

Jos Villa Katayalle – tai tarkemmin sanottuna sen asiakaslistalle – löytyisi uusi elämä, tilojen on tällä kertaa sijaittava Helsingin keskustassa ja näköalan pitää olla näyttävä, samaan tapaan kuin Palacen tai Savoyn ravintoloista. Tolppanen, Aalto ja fyralaiset ovat nähneet jo toistakymmentä kohdetta, mutta yksikään niistä ei vielä ole ollut oikea. Mutta kun he lopulta pääsevät Stora Enson talon kuudenteen kerrokseen tuona huhtikuun lopun päivänä 2021, kiertämään terassia ja hengittämään maisemaa koko Helsingin keskipisteessä, molemmat tietävät, että heidän allaan on paljon enemmän kuin uusi Villa Kataya.

”Sauhuaako sun korvat?” Aalto kysyy Tolppaselta.

”Sauhuaa”, mörisee Tolppanen.

Prosessori Tolppasen päässä on käynnistynyt. Hän etsii ja etsii – sitä hän on tehnyt koko elämänsä – ja kun hän lopulta löytää, prosessori alkaa hyristä eikä sitä hevillä pysäytetä. On kuin hänen mielessään olisi luotain tai tutka, joka paikallistaa kohteita, ei sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin ne voisivat olla, niiden pitäisi olla. Hänen mielensä alkaa muodostaa kuvaa tulevasta elämästä kohteessa, oli se sitten talo, ostettava tai perustettava yritys tai uudenlainen rahasto. Miltä se näyttää, ketä se puhuttelee, miten se myydään – ja ennen kaikkea miten se toimii. Mieli alkaa piirtää sitä, mitä liike-elämä kutsuu visioksi ja konseptiksi, näkemystä lopputuloksesta ja siitä, miten se toimii.

”Se on vähän niin kuin mä olisin printterillä ja se sylkisi ulos paperin, josta näkee, miltä lopputulos näyttää ja mitä se pitää sisällään”, sanoo Tolppanen. ”Mun aivot toimii niin, että ajattelen sitä lopputulosta ja sitten mä mietin, että mikä se polku sinne on.”

Tolppasen aivojen syötettä ovat mahdollisuudet. Prosessori pilkkoo todellisuuden osiksi, toimintamalleiksi, mittakaavaksi, johtamiseksi, rahoitukseksi ja niin edelleen, muokkaa ne uudestaan ja järjestää todellisuuden uuteen uskoon. Lopulta se suoltaa lopputuloksen, joka on monin verroin arvokkaampi kuin se, mistä lähdettiin liikkeelle. Tämä tapa kohdata maailma on Tolppasen henkilökohtainen ominaisuus, hän yksinkertaisesti näkee sellaista mitä muut eivät näe, mutta se on myös koulutuksen ja ennen kaikkea hänen työhistoriansa tuote.

Koulutukseltaan Tolppanen on tuotantotalouden diplomi-insinööri. Kun vaikkapa puunjalostus- tai sähkö- insinööri koulutetaan ratkaisemaan omaan alaansa liittyviä, usein hyvin yksityiskohtaisia ongelmia, tuotantotalousinsinöörin pöydällä on koko yritys. Hänen on ymmärrettävä ihmisiä, teknologiaa, markkinoita, rahoitus- ta ja tuotteita. Tuotantotalousinsinöörin tehtävä on virittää koko yritys niin, että sen lopputuotteet ovat selvästi arvokkaampia kuin panokset, jotka siihen on syötetty. Kauppatieteilijän koulutuksesta tämä eroaa siten, että pääpaino ei niinkään ole tietyssä toiminnossa, kuten markkinoinnissa, hallinnossa tai laskentatoimessa, vaan ennen kaikkea kokonaisprosessissa. Lisäksi päästäkseen opiskelemaan tuotantotaloutta, ihmisen pitää olla matemaattisesti selvästi keskivertoa lahjakkaampi. Monimutkaisen yrityskokonaisuuden näkeminen kokonaisvaltaisena prosessina vaatii kykyä laajojen matemaattisten mallien pyörittämiseen mielen avaruudessa.

Työhistorialtaan Tolppanen on ennen muuta pääomasijoittaja. Pääomasijoittaja tähtää aina exitiin eli siihen, että firma, johon on sijoitettu, myydään eteenpäin hyvällä voitolla. Suomen kielen sana pääomasijoittaja tarkoittaa sekä alkuvaiheen riskisijoittamista, venture capitalia, että sijoittamista kypsempien yritysten kehittämiseen eli private equitya. Kun puhutaan Tolppasesta ja pääomasijoittamisesta, tarkoitetaan lähinnä jälkimmäistä.

Muutamassa vuodessa ostetun firman arvoa nostetaan kasvattamalla sen liikevaihtoa ja voittoa sekä vähentämällä sen velkaa. Käydessään läpi sijoituskohteita pääomasijoittaja miettii aina lopputulosta: saisiko tästä rahalla ja oikeilla toimenpiteillä selvästi arvokkaamman ja houkuttelevamman kuin se on nyt? Tämän Tolppanen on tehnyt PK Cablesille, Esperille, OneMedille, Kämp Collection Hotelsille ja monelle muulle suomalaisyritykselle. Pääomasijoittajan metodi on tullut osaksi hänen DNA:taan miltei kuin hän olisi geenimanipulaation tuote. Kun hän herää aamulla, jokainen solu on valmis ratkaisemaan ongelmia, jotka liittyvät arvon kasvattamiseen. Samalla jokainen yksittäinen ongelma asettuu mittakaavaansa sen myötä, että mielessä on valmis kuva lopputuloksesta.

Tuo hetki Stora Enson pääkonttorin kattoterassilla, kun korvissa sauhuaa, on hyvin samanlainen kuin käänteentekevä hetki vuonna 2015, jolloin Tolppanen sai Lönnrotin puistikon laidalla sijaitsevaan ylimmän kerroksen asuntoonsa puhelun puiston toiselta puolelta. Lönnrotin puistikko on Vanhan kirkon takana sijaitseva pieni keidas, jonka keskellä kohoaa Elias Lönnrotia runonkeruumatkalla esittävä patsas. Puistikko on ikään kuin Vanhan kirkkopuiston eli Ruttopuiston pieni pullistuma Lönnrotinkadun toisella puolella. Sitä reunustavat idässä Henkivakuutusyhtiö Suomen punaisesta Kökarin graniitista rakennettu kivilinna, pitkällä pohjoisella sivulla Suomen parhaaksi lukioksi vuosi toisensa jälkeen valittu Ressu sekä lännessä jugendtyylinen asuintalo, jonka ylimmässä kerroksessa Tolppanen asuu.

Hän teki töitä kotonaan, kun puhelin soi. Linjan toisessa päässä oli Asianajotoimisto Boreniuksen partneri ja pitkäaikainen ystävä Jyrki Tähtinen. Hän soitti kertoakseen, että rakennus, jossa Borenius piti konttoriaan ja joka sijaitsi Lönnrotinkadun toisella puolella viistosti Tolppasen kotia vastapäätä, tulisi pian myyntiin. Asianajotoimisto, jolla oli talossa muutama kerros, oli varannut itselleen uudet tilat UPM-Kymmenen entisestä pääkonttorista Kauppatorin laidalta ja sen sijaan, että talon omistavat työnantajajärjestöt olisivat etsineet uudet vuokralaiset, ne olivat päättäneen laittaa koko Yrjönkatu 13:ssa sijaitsevan talon myyntiin.

Tolppanen siirtyi ikkunan eteen. Lehdettömien puiden läpi talo, josta puhelu tuli, näkyi selvästi. Se oli alun perin vuonna 1890 hienoston asuinpalatsiksi rakennettu, myöhemmin toimistoiksi muutettu arvotalo. Mutta hän ei nähnyt edessään Boreniuksen ja muutaman muun suomalaisen yhteiskunnan vaikuttajatahon pääkonttoria vaan hänen mieleensä piirtyi hotelli, eikä mikä tahansa hotelli vaan juuri se hotelli, joka tekisi CapManin hiljattain ostamasta Kämp Hotels -ryhmästä sen ylivoimaisen kiinnostavan kokonaisuuden Helsingissä, joka olisi jonakin päivänä ylivoimaisen houkutteleva ostokohde jollekin todennäköisesti kansainväliselle toimijalle.

CapManilla oli jo vanhan maailman glamouria hehkuva Helsingin ykköskohde Kämp, muutama liikematkailijoiden suosima GLO-hotelli, Klaus K ja suunnitelma laajentua, mutta se mitä kokonaisuus kaipasi, ja sen hän nyt tajusi katsoessaan puunlatvojen läpi Yrjönkatu 13:a, oli modernia ja raikkaampaa, mutta kuitenkin perinteitä kunnioittavaa viiden tähden luksusta tarjoava hotelli. Ja se siitä tuli. Useita vuosia myöhemmin, monien vaikeuksien, ahdistuksen, kaatuneiden aikataulujen ja riitaantuneiden rakentajasuhteiden jälkeen, St. Georgesta tuli juuri se helmi, joka täydensi Helsingin hotellitarjonnan kruununjalokivet, Kämp Collection Hotelsin.

Hän ei ollut nähnyt ainoastaan, mitä vapautuvasta toimistotalosta voisi tehdä, vaan myös sen, kuinka se täyttäisi aukon Helsingin hotellitarjonnassa ja sitä kautta Kämpin kokonaisuudessa ja lopulta mahdollistaisi exitin, joka toteutui kesällä 2019, kun CapMan myi koko kokonaisuuden norjalaiselle Petter Stordalenille.

Heidän on saatava koko tämä Aallon talo. Huhtikuun auringossa ajatus vahvistuu minuutti minuutilta, kun Tolppanen seisoo kattoterassilla. Stora Enson pääkonttori on kokonaistaideteos, mutta hänen mielessään siitä alkaa rakentua kokonaiskonsepti. Alakertaan voisi tulla aulatilojen lisäksi näyttelytilaa, vaikkapa galleria, seuraavaan kerrokseen tapahtumatilaa, sitten pari kerrosta hotellisviittejä ja viitoseen ja kuutoseen tehtäisiin ravintoloita sekä tilauskäyttöön että kenelle tahansa huippuluokan ravintolapalveluja haluavalle, hieman Palacen ja Savoyn malliin, jotka molemmat näkyvät terassilta. Unohdetaan Kataya, otetaan koko rakennus ja muutetaan koko peli. Aloita lopputuloksesta.

Tulisielun pelikirjan löydät asiallisista kirja- ja verkkokaupoista, mm. Kustannusosakeyhtiö Teoksen omasta verkkokaupasta.